Lore

Band of the Gray Clover on heikkoutta kavahtava, voimassa ja vallassa kaikissa niiden muodoissa vellova peto. Se on valmis mahdottomiin urotekoihin, taistoon itsensä jumaliensa kanssa ja uhraamaan kaiken mitä se rakastaa ainoan päämääränsä vuoksi. Ja se päämäärä on oma kuningaskunta.

Joukkion perusti myös Harmaa-apilana tunnettu onnensoturi Daig asetovereidensa kanssa. Harmaa-apila symboloi onnea ja riippumattomuutta rajoittavista moraalikäsityksistä. Se on juuri sitä mitä Apilat ovat, joten tunnus siirtyi Daigilta koko ryhmälle. Joukkio koostuu vapaista yksilöistä, joilla on ryhmän lisäksi omat elämänsä. He ovat vapaita hoitamaan omia asioitaan, kunhan vastaavat kutsuun kun sellainen tulee. Useat jäsenistä kantavat nelilehtistä apilaa tunnuksenaan ja onnenkalunaan.

Ryhmä on kasvanut ja vahvistunut huomattavasti sitten alkuaikojen eikä loppua näy. Heillä on sekä valtaa että halua käyttää sitä ja se myös näkyy. Apilat ovat pystyttäneet kaikessa hiljaisuudessaan linnoituksen Aquilonian Poitainiin ja alkaneet ryöstämään aluetta luonnonvaroistaan. Lähiseutujen ryöstely on ajankohtaista ja valloitusretki voi kohta todenteolla alkaa.

Pohjoisesta kantautui kuiskauksia nousevasta uhasta, Conanin luottoarmeijana tunnetusta Skullsplittersistä. Nämä kallojenhalkojat ovat karaistuneita palkkasotureita, luotettavia ja vaarallisia. Kutsu kävi ja Apiloista koottiin pieni sotajoukko lähetettäväksi pohjoiseen ottamaan selvää mitä Skullsplittersit aikoivat.

Yhteenotot pohjoisessa olivat lyhyet ja lähes verettömät. Skullsplittersien vahvuus vaikutti olevan hyvin heikko ja Apilat pieksivät vihamieliset Skullsplittersit armoa antamatta. Loput Skullsplittersit määrättiin tapettavaksi nähtäessä.

Heti joukkojen kotiuduttua sotaretkeltään kohtasivat Apilat lisää harmia kaukana etelässä, Stygian Kheshattassa. Heidän sikäläisiä operaatioitaan häiritsivät useat Lifestonen ja Infernal Ragen joukkojen jäsenet. Apilaverta vuodatettiin ja kostoisku oli väjäämätön. Lifestone ja Infernal Rage kokivat kovia menetyksiä ja heidät listattiin välittömästi uhaksi, jotka tulee tappaa kohdatessa.

Yhä useammat Apilat matkasivat eteläiselle aavikolle kullan ja mammonan perässä eikätkä kasvavat Apila-joukot jääneet muilta huomaamatta. Paikallinen kapinallispäällikkö palkkasi Apilat henkilökohtaiseksi palkka-armeijakseen, joka pystyisi liikkumaan alueella vartijoiden häiritsemättä ja vapaasti tuhoa kylväen. Kapinallispäällikkö oli rikas ja piti hallussaan alueelta kultakaivosta sekä salakuljetti mausteita Kheshattan ulkopuolelle.

Apilat ajautuivatkin nopeasti suurehkoon sotaan muiden alueella liikkuvien aseistettujen joukkojen kanssa ja Kheshatta muuttui erittäin vaaralliseksi alueeksi. Kuka vain saattoi olla vihollinen eikä harvoja neutraaleja alueella sietänyt suututtaa. Palkka ei vastannut tulosta, joten Apilat riistivät kapinallisjohtajan omistukset ja ajoivat tämän aavikolle. Sota raivoaa edelleen kaukaisella aavikolla, mutta rahoitus Aquilonian invaasioon on toistaiseksi turvattu.

Sillä välin joukot Aquilonian päässä valmistautuvat ottamaan ensimmäiset ratkaisevat askeleensa kohti valloitusta. Hämäräperäisiä sopimuksia on laadittu ja niiden tulokset alkavat vähitellen kantaa hedelmää. Apilat vallannevat hyvin pian itselleen etulinnoituksen hyökkäykselleen ja päässevät myös hyökkäämään suoraan Aquilonian ytimeen, Tarantian Aatelisalueelle.